Marjon mekkotehdas käynnistyi tänään hetken inspiraatiosta, jonka sain eilen käväistessäni Marimekon myymälässä. Tämä pikku-unikkokangas oli tarjouskankaiden joukossa. Ennen ostopäätöstä olin katsellut valmiita mekkoja, ja yhden tosi kivan näinkin, tosin se oli maksipituutta ja siten epäkäytännöllinen. Näin mielessäni tästä kankaasta just tällaisen mekon. Kaavana miulla oli Mekkotehtaan (kaksi v. sitten saamani kaavakirja) jo aiemmin tekemäni kaava. Vetoketjua ei tähän hätään ollut, joten tein niskaan halkion ja solmittavat nauhat. Kiva näinkin. Aloitin ompelun ompelukoneen huollolla ja sitten ompelin pari tuntia, välisilityksiä tarpeen mukaan, ja nyt mekko on ollut päällä jo useamman tunnin. Loppukankaasta tein kolmiohuivin, jonka voi kietaista päähän vaikka pannaksi. Joskus olen päättänyt, että pidän ompelutaitoa yllä ompelemalla kerran vuodessa mekon tai paidan. Haastavin vaihe työssä oli kuvaaminen sisällä pimeähkössä eteisessä itse. Kuvissa mekon värit haalistuvat, kukkien sävy on vaalea roosa ja pohja on murrettu tumma ruskeanvihreä.